Kielipolitiikasta osa:1

Ruotsin kielen asema valtakunnallisena toisena kielenä ei enää aja Suomen tai suomalaisten taloudellista etua. Tämän hetken maailmassa jokainen opittu kieli on huomattavan hyödyllinen erityisesti työllisyyden kannalta. Valitettavasti kuitenkin ihmisen kapasiteetti oppia kieliä ja niihin käytettävä aika on rajallista.

Jos ihmisten kapasiteetti oppia kieliä olisi rajaton, samoin aika jota kielten oppimiseen voitaisiin käyttää, suosittelisin vahvasti kaksikielisyyden ylläpitämistä. Koska näin ei kuitenkaan ole ja suurella osalla ihmisistä on suuria ongelmia kolmen kielen opiskelussa hyvälle tasolle, en voi hyvällä omatunnolla suositella kaksikielisyyden ylläpitämistä. Tällä hetkellä lähes jokainen suomalainen nuori opiskelee Suomea, Ruotsia ja Englantia. Tämän lisäksi vielä yhden kielen, esimerkiksi Venäjän, Japanin, Saksan, Ranskan, Espanjan, Mandariinikiinan opiskelu on suurelle osalle oppilaista sula mahdottomuus, erityisesti jos opiskelulla halutaan saada kielitaito joka on päivittäisessä työskentelyssä hyödyllinen eikä haitta ihmisten siirtyessä maailmanlaajuisesti käyttämään Englantia.

Tällä hetkellä kaksikielisyyden ylläpitäminen opiskeluvaatimuksena kaikille Suomenkielisille aiheuttaa Suomalaisille oppilaille suunnattomia vaikeuksia, opiskelusta jonka hyöty maailman markkinoilla on vähenevä. Vapaaehtoinen toisen kotimaisen opiskelu on jo motivaationkin puolesta huomattavasti tehokkaampaa, ja toimimalla vapaaehtoispohjalta ei jokaista kaikille pakollista kurssia täytä opiskelijat joiden olematon halu opiskella toista kotimaista haittaa oikeasti motivoituneiden opiskelijoiden toimintaa.

Tarkempaa tietoa kaksikielisyyden vaikutuksista suomessa saa http://www.vapaakielivalinta.fi/ sivulta.

Miten itse toteuttaisin Suomen toteuttaman kielipolitiikan?

Käytän yleiseurooppalaista kielitasoa kuvatessani kielten osaamisen syvyyttä, wikipedia artikkeli asiasta tässä: http://en.wikipedia.org/wiki/Common_European_Framework_of_Reference_for_Languages

Ylä-aste:

Suomea vähintään tasolle C1

Toista vapaavalintaista vähintään tasolle B1

Lukio:

Suomea tasolle C2

Ja

Joko toista vapaavalintaista tasolle C1

tai

Kahta vapaavalintaista tasolle B2

Yliopisto:

Suomea tasolle C2

Toista vapaavalintaista C1

Kolmatta vapaavalintaista B2

Näiden perus-vaatimusten lisäksi jokainen koululaitos saa vaatia kielellistä osaamista parhaaksi katsomallaan tasolla haluamistaan kielistä.

Suurelle osalla suomalaisista tämä toteutuisi Suomi-Englanti osaamisena, suomenruotsalaisille Suomi-Ruotsi-Englanti ja pienelle osalle kielellisesti lahjakkaita opiskelijoita ottaisi näiden kielten lisäksi omaan intressipiiriinsä parhaiten sopivan vapaaehtoisen kielen.

Palkkauksen virkamiesruotsi poistettaisiin kaikilta alueilta jossa joko ruotsinkielen puhujien määrä on riittävän pieni, joko alle joitakin satoja puhujia tai muutama prosentti alueen asukkaista, samoin poistettaisiin virkamiesruotsin vaatimus yliopistoista sekä lukioiden kurssivaatimuksista poistettaisiin ruotsinkieli. Lukiot sekä yliopistot velvoitettaisiin kuitenkin varmistamaan riittävä kyky ruotsinopettamiseen tarvittaessa. Samoin poistettaisiin kiintiöpaikat jotka perustuvat kieleen.

Lopputuloksena tulisi olla yleisen kielellisen osaamisen parantuminen, samanaikaisesti kuitenkin taaten ruotsinkieliset palvelut alueilla jossa ruotsinkielisten osuus väestöstä on merkittävä.